2020-luku on nimetty salaliittoteorioiden kulta-ajaksi. Vuonna 2020 maailman mullistanutta korona-pandemiaa kutsuttiin infodemiaksi sillä vielä virustakin nopeammin levisivät tautiin liittyvät uskomukset, huhut ja väitteet. Poikkeuksellinen ja pelottava tilanne synnytti mielikuvituksellisia teorioita siitä, miten 5G-verkot levittäisivät virusta tai miten pandemia olisikin globaalin eliitin junailema juoni maailman väestön vähentämiseksi. Vaikka osa salaliittouskomuksista on verraten harmittomia, esimerkiksi terveydenhoitoon liittyvät salaliittoteoriat voivat pahimmillaan uhata ihmisen henkeä.
Yhdysvalloissa presidentti Donald Trumpin kannattajia mellakoimaan motivoinut QAnon-teoria taas osoitti, että tarinat voivat myös kanavoitua arvaamattomaksi ja väkivaltaiseksi poliittiseksi liikehdinnäksi. QAnon-salaliittoteorian keskeinen hahmo oli presidentti Trump, jonka kerrottiin käyvän sotaa korruptoitunutta ja satanistista eliittiä vastaan. Teorian syntipukkina toimi entinen ulkoministeri Hillary Clinton. Teoria sai alkunsa 4chan kuvalaudalle Q-nimimerkin lähettämistä viesteistä, joissa hän kertoi olevansa korkea-arvoinen hallituksen tai tiedustelupalvelun henkilö. Liikehdintä huipentui loppiaisena 2021 teoriaan uskovien rynnäköidessä Yhdysvaltain kongressiin. Vaikka QAnon-teoriasta ei välttämättä puhuta yhtä paljon kuin muutama vuosi sitten, teorian perusväitteet ovat edelleen Yhdysvalloissa hyvin suosittuja.
QAnon on salaliittoteoriarypäs, joka levisi halki maailman ja omaksui aineksia myös koronapandemiasta. Teoria yhdisti raamatullisen pedon merkin kehitteillä oleviin koronarokotteisiin. Se kokosi erilaisia kannattajia luonnonlääkintään uskovista joogaharrastajiin ja konservatiivikristittyihin. Teorialla oli kannattajia myös Suomessa. Yhdysvalloissa poliittiseen Qanon-teoriaan uskovat tulkitsivat presidentti Trumpin lähettävän heille salaisia viestejä, jotka kertoivat tulevista suunnitelmista ja Clintonin pidätyksestä. Ylläolevassa twiitissä together-sana palasteltuna nähtiin tämänkaltaisena sisäpiirivihjeenä.
Levottomuuksia aiheuttaneet salaliittoteoriat ovat synnyttäneet viime vuosina ennätysmäärän journalismia ja tutkimuskirjallisuutta, joissa on pohdittu teorioiden suosion syitä. Eri tieteenalat tarjoavat suosiolle toisiaan täydentäviä selityksiä.
Psykologiassa salaliittoteorioiden suosiota selitetään ihmisten ajattelua ohjaavilla kognitiivisilla vinoumilla. Esimerkiksi intentionaalisuusharhaksi kutsuttu vinouma ohjaa ihmisiä näkemään hahmoja ja selkeitä syy-seuraussuhteita täysin sattumanvaraistenkin asioiden taustalla. Toinen salaliittoteorioita ruokkiva vinouma on nimeltään yliluottamusharha. Koska internetissä tiedon hakeminen on erittäin helppoa, käyttäjän luottamus omaan tietämykseensä kasvaa helposti. Jo muutaman salaliittoteoriasta kertovan nettilinkin lukemalla, hän voi ajatella olevansa perillä hyvinkin monimutkaisista kysymyksistä. Kognitiivisten vinoumien tarkoitus on nopeuttaa ajatteluprosessia, mutta samalla ne johtavat virhepäätelmiin ja tekevät meistä jokaisesta alttiin salaliittoajattelulle. Kirjassa Salaliitot ympärillämme Jukka Häkkinen toteaakin, että evoluution tuloksena jokaisella ihmisellä on salaliittoaivot – ne pyrkivät ratkaisuihin mahdollisimman nopeasti, sietävät huonosti epävarmuutta tai sattumanvaraisuutta, ja tyytyvät helposti ensimmäiseen kelvolliseen selitykseen.
Jokaisella ihmisellä on salaliittoaivot
Uskontotieteissä salaliittoteorioiden on nähty voimistuneen yhteiskuntien maallistuessa. 1700-luvun valistuksen ajalta lähtien läntiset yhteiskunnat ovat vähitellen erkautuneet suurista kertomuksista ja uskonnollisista auktoriteeteista. Aikaisemmin ihmiset tapasivat syyttää oudoista tapahtumista tai vastoinkäymisistään Jumalaa tai pahoja voimia. Materialistisessa maailmankuvassa syitä ei enää etsitä tuonpuoleisesta vaan toisten ihmisten pahantahtoisesta juonittelusta. Salaliittoteoriat voivat myös vastata ihmisten hengelliseen etsintään ja tarpeeseen löytää elämäänsä merkityksellisyyttä. Tästä näkökulmasta salaliittoteoriat voi ymmärtää uushengellisyyden yhtenä muotona.
Mediatutkimuksessa salaliittoteorioiden suosiota on puolestaan selitetty digitaalisella mediaympäristöllä. Mediatutkija Mark Andrejevicin mukaan internet itsessään ruokkii salaliittoteoreettista ajattelua, sillä tietoa on tarjolla loputtomasti ja hyperlinkit johtavat uteliaan aina syvemmälle vaihtoehtoisten tietolähteiden maailmaan. Netti suorastaan kutsuu kaivautumaan vaihtoehtoisten selitysten pariin ja tekemään aiheesta omaa tutkimusta. Samanmieliset epäilijät löytävät toisensa verkkofoorumeilla ja -yhteisöissä ja erilaiset tarinat leviävät ennätyksellisen nopeasti.
Kirjallisuustieteissä on kiinnitetty huomiota salaliittoteorioiden koukuttavaan kertomusrakenteeseen. Ne pukevat usein monimutkaisia ja abstrakteja tapahtumia juonellisen tarinan muotoon, jossa sankareiden lisäksi nimetään selkeästi syyllisiä. Salaliittotarinoissa hyvän ja pahan voimien esitetään taistelevan keskenään. Teoriat lisäävät turvallisuudentunnetta ja tarinoiden nimeämiin syntipukkeihin voi projisoida vihan, pelon ja pettymyksen tunteita. Salaliittoteoriat voivat auttaa käsittelemään epätietoisuutta ja negatiivisia tunteita, joita globaalin maailman kaoottisuus tai pandemian ja terrorismi-iskun kaltaiset traumaattiset tapahtuvat aiheuttavat. Teorioiden suosio kasvaakin yleensä kriisiaikoina, jolloin ihmiset etsivät vastauksia itseään uhkaaviin ongelmiin.
Politiikan tutkimuksessa on taas korostettu, että salaliittoajattelu kertoo yhteiskunnan poliittista jännitteistä. Esimerkiksi politiikan tutkijat Joseph Uscinski ja Joseph Parent toteavat, että teorioihin tukeutuvat ovat usein haavoittuviin ryhmiin ja ”poliittisiin häviäjiin” kuuluvia – esimerkiksi etnisiä tai uskonnollisia vähemmistöjä. Teoriat pahoista eliiteistä lisäävät näiden ryhmien hallinnan ja vastarinnan tunnetta. Koska salaliittoteorioiden pariin eksyvät usein yhteiskunnassa voimattomuutta tuntevat ihmiset, ei ole ihme, että teorioita esiintyy eniten autoritaarisissa maissa, missä hallinto on salailevaa eikä lehdistö ole riippumatonta.
Salaliittoteorialla tarkoitetaan siis uskomusta, jonka mukaan merkittävän tapahtuman tai kehityskulun takana olisi salaliitto eli kahden tai useamman henkilön tekemä salainen sopimus tietyistä tavoitteista. Usein teoriat kohdistuvat vallankäyttäjiin, joiden uskotaan juonittelevan kansan pään menoksi hankkiakseen valtaa tai varallisuutta.
Salaliittoteorioista puhuttaessa on hyvä huomata, että historiankirjoitus toki tuntee useita oikeita salaliittoja. Esimerkiksi Operaatio Valkyria oli Hitlerin salamurhaan tähdännyt salaliitto ja Mainilan laukaukset taas Neuvostoliiton salainen lavastus Talvisodan käynnistämiseksi. Näistä salaliitoista puhuminen ei kuitenkaan ole salaliittoteoretisointia, vaan vallitsevaa historiankirjoitusta, jolle löytyy myös todisteaineistoa. Salaliittoteoria-sanalla viitataankin kiistanalaisiin selityksiin, joille tieteen tai journalismin kaltaiset vakiintuneet tiedontarjoajat eivät anna tukea.
Salaliittoteoria on kiistanalainen uskomus salaliiton olemassaolosta, jolle uutismedian tai tieteen kaltaiset tiedontarjoajat eivät anna tukea.
Koska salaliittoteorioilla viitataan kyseenalaisiin selitysmalleihin, sanalla on negatiivinen vire ja sitä käytetään myös leimakirveenä. Jotkut tutkijat ovatkin kritisoineet termin käyttöä. Esimerkiksi David Coady toteaa, että pilkallinen salaliittoteorioista puhuminen saattaa tyrehdyttää vallankäyttäjien toimien kriittistä tarkastelua ja jopa oikeiden salaliittojen paljastumista. Hänestä myös salaliittoteoreetikko-sana joutaisi roskiin, sillä leimaavat sanat voivat väärälläkin tavalla hiljentää ihmisiä. Esimerkiksi marginalisoiduilla ryhmillä on usein ollut varsin päteviäkin syitä epäillä autoritaaristen maiden päättäjien toimintaa tai heidän tuottamaansa tietoa.
Ajatukset voivat myös muuttua. Koronapandemian alkaessa teesiä siitä, että virus olisi karannut kiinalaisesta laboratoriosta pidettiin yleisesti salaliittoteoriana sillä vallitsevan selityksen mukaan virus oli peräisin wuhanilaiselta villieläintorilta. Vuonna 2023 yhdysvaltalaiset tiedusteluviranomaiset toivat kuitenkin julki käsityksen, että virus olisi sittenkin livahtanut karkuun laboratoriosta.
Vaikka joskus vasta aika paljastaa, onko kyse oikeasta salaliitosta vai kyseenalaisesta salaliittoteoriasta, kertomuksen uskottavuutta voi puntaroida kiinnittämällä huomiota seuraaviin seikkoihin:
Tartarian-salaliittoteorian mukaan New Yorkissa sijaitseva Empire State Building on rakennuksena niin poikkeuksellinen, ettei sitä suinkaan ole rakennettu 1930-luvulla. Tartarian-teoriaa kutsutaan arkkitehtuurin QAnon-teoriaksi. Se esittää, että rakennus olisi peräisin vuosisatojen takaa, teknologisesti nykyistä huomattavasti kehittyneemmän Tartarian-imperiumin aikakaudelta. Sivilisaation sanotaan tuhoutuneen ja totuuden peittelemiseksi muutamat jäänteet olisi nimetty uudelleen.
Netti on täynnä vastaavia mielikuvituksellisia teorioita. Koska osa tarinoista sisältää selvästi yliluonnollisia ja käsittämättömiä väitteitä, salaliittoteorioihin uskovia on helppo pitää irrationaalisina tai herkkäuskoisina hölmöinä. Julkisuudessa heistä puhutaankin usein kaninkoloon hypänneinä foliohattuina. Tutkimuksessa tätä kuvaa on kuitenkin haluttu kyseenalaistaa. Vaikka teorioiden on todettu vetoavan yhteiskunnassa osattomiin tai marginalisoituihin ryhmiin, niiden kannattajia löytyy kaikista ihmisryhmistä, myös korkeakoulutettujen ja hyväosaisten joukosta. Esimerkiksi norjalainen tunnettu rauhantutkija Johan Galtung herätti runsaasti julkista paheksuntaa vuonna 2012 levittäessään salaliittoteoriaa siitä, että Anders Breivikin tekemä verinen joukkosurma Utøyan saarella vuonna 2011 olisi todellisuudessa ollut Israelin tiedustelupalvelu Mossadin organisoima ja vapaamuurareiden toimineen Breivikin välikätenä.
Vaikka mikään ryhmä ei ole turvassa salaliittoteoreettiselta ajattelulta, joidenkin on todettu olevan tarinoille hieman muita alttiimpia. Etenkin voimakas poliittinen sitoutuminen tai ideologinen ääriajattelu ennustaa salaliittoteorioihin uskomista. Kun ihminen omaksuu tietyn poliittisen ideologian identiteettinsä osaksi, hän on valmis myös puolustamaan sitä voimakkaasti. Puolustaessaan maailmankuvaansa, ihminen on altis näkemään toisella tavalla ajattelevat vihollisina ja jopa haluaa uskoa heidän toimivan katalasti. Näin vastakkainasetteluille ja polarisaatiolle rakentuva poliittinen ympäristö on myös oiva salaliittoteorioiden kasvualusta.
Vahva poliittinen sitoutuminen ja ideologinen ääriajattelu voimistavat ajatusvinoumia ja tekevät ihmisestä alttiin salaliittouskomuksille.
Vaikka monissa tutkimuksissa erityisesti äärioikeiston on huomattu tukeutuvan salaliittotarinoihin, teorioita levitetään aktiivisesti myös vasemmistoradikaalien parissa. Presidentti Donald Trumpin salamurhayritys kesällä 2024 käynnisti välittömästi salaliittoteoretisoinnin kummassakin poliittisessa leirissä. Trumpia tukevat republikaanit uskoivat, että kyse olisi niin sanotun ”deep staten” eli valtiohallinnon tai jopa presidentti Joe Bidenin junailemasta murhayrityksestä. Liberaalit, ns. BlueAnon -salaliittoteoreetikot taas esittivät teorioita siitä, että murhayritys olisi ollut Trumpin järjestämä lavastus.
Poliittiset salamurhat tarjoavat alustan kaikenlaisille salaliittoteorioille. Liberaalin siiven salaliittoteoreetikot otaksuivat, että Trump olisi lavastanut murhayrityksen. Oikeistossa väitettiin, että sen takana olisi salainen poliisi, Joe Biden tai Hillary Clinton.
Yksilötasolla salaliittoteorioihin uskovat eniten ihmiset, jotka ovat jostain syystä menettäneet luottamuksensa perinteisiin tiedontarjoajiin ja heidän tietämyksensä esimerkiksi uutismedian toiminnasta tai poliittisesta järjestelmästä on heikkoa. Salaliittoteorioiden kannatuksen on todettu olevan jonkin verran suurempaa miesten kuin naisten parissa. Salaliittoteorioihin turvautuminen on myös hyvin tilannesidonnaista. Erityisen haavoittuvassa hetkessä miltei jokainen voi olla taipuvainen tarttumaan vaihtoehtoiseen tarinaan. Esimerkiksi vakavasti sairastuneena tai hengenvaarassa ihminen on altis uskomaan miltei mitä tahansa, mikä auttaisi häntä tai osoittaisi syyllisen vaikeaan tilanteeseen.
Lähes jokainen suomalainen uskoo johonkin salaliittoteoriaan. Peräti 40 prosenttia suomalaisista esimerkiksi ajattelee, ettei presidentti John F. Kennedyn ampunut Lee Harwey Oswald tehnyt murhatyötä yksin, vaan taustalla oli jonkinlainen salaliitto.
Jos teoria käsittele omasta elämänpiiristä verraten kaukana olevaa asiaa, yksittäiseen teoriaan uskominen ei yleensä ole erityisen haitallista. Salaliittojen maailmassa näyttää kuitenkin pätevän jonkinlainen porttiteoria: tutkimusten mukaan yhden salaliittoteorian omaksunut hyväksyy hieman helpommin seuraavankin teorian. Näin salaliittoteoriat voivat johtaa askel askeleelta syvemmälle epäluottamuksen maailmaan. Lopulta erilaiset salaliittoteoriat voivat jäsentää vaihtoehtoisista tarinoista viehtyneen käsitystä todellisuudesta ja selittää suurinta osaa yhteiskuntien tapahtumista. Filosofi Juha Räikkä kutsuu tällaisen asenteen omaksumista salaliittoideologiaksi.
Salaliittoideologian omaksunut tulkitsee yksittäisten, ajankohtaisista tapahtumista synnytettyjen salaliittoteorioiden todistavan usein suuremmasta, niiden taustalta löytyvästä globaalista megateoriasta. Tällainen salaliittoteorioiden äiti on käsitys koko maailmaa hallitsevasta ja/tai totalitaariseen järjestelmään pyrkivästä varjohallituksesta, jolla olisi hyppysissään niin maailmanpankki kuin tiedotusvälineetkin. Varjohallituksesta on puhuttu uutena maailmanjärjestyksenä (new world order) ja se toimii sateenvarjona valtavalle määrälle erilaisia salaliittoteorioita.
Yhdysvaltalaisen baptistipastori Pat Robertsonin 1990-luvulla ilmestyneessä New world order-kirjassa jäljitetään varjohallituksen synty 1700-luvulle jesuiittaoppinut Adam Weishauptin perustamaan Illuminati-salaseuraan, jonka tarkoituksena oli korostaa ihmisten rationaalista ajattelua sekä vähentää niin kirkollisten auktoriteettien kuin monarkkien valtaa. Robertsonin käsityksen mukaan seuran taustalla oli okkultistisia voimia. Hän uskoi, että aloitettuaan yhteistyön vapaamuurareiden kanssa, illuminatit soluttautuivat maailman eliittien keskuuteen.
Robertson ei suinkaan ole ainoa, joka on ounastellut Illuminati-seuran vaikuttavan maailman tapahtumiin. Ensimmäiset salaliittoteoriat syntyivät heti 1700-luvun lopulla kun alkuperäinen salaseura Baijerissa lakkautettiin. Esimerkiksi tunnettu skotlantilainen professori John Robinsson oli tuolloin varma, etteivät illuminatit suinkaa lopettaneet toimintaansa, vaan vaikuttivat salaisesti esimerkiksi Ranskassa suuren vallankumouksen syntyyn.
Kolmion sisälle sijoitettu kaikkinäkevä silmä on vanha uskonnollinen symboli, joka yhdistetään vahvasti niin vapaamuurareihin kuin Illuminatiin. Symbolia käytetään monien valtioiden rahoissa ja vaakunoissa. NWO-salaliittoteorioihin uskovat tulkitsevat eri yhteyksissä vastaan tulevan silmäsymbolin kertovan varjohallituksen levittäytyneestä vallasta.
1900-luvulla NWO-salaliittoteorioita on synnytetty etenkin vuosisadan alkupuoliskon äärioikeistolaisissa piireissä. Uuteen maailmanjärjestykseen tukeutuvat teoriat ovat selittäneet globaalin varjohallituksen esimerkiksi junailleen molemmat maailmansodat pyrkimyksenään korvata natsismi sionismilla; juutalaisten maailmanvallalla. Teorioissa onkin usein vahva antisemitistinen vire, sillä juutalaisten pankkiirien on väitetty ottaneen Illuminatin ohjaaman varjohallituksen haltuunsa.
2020-luvulla on koettu NWO-teorioiden renessanssia. Esimerkiksi YK:n kestävän kehityksen suunnitelma Agenda 2030 on tulkittu salajuoneksi, jonka tarkoituksena olisi edistää totalitaristisen maailmanhallituksen syntyä. Globaaliin varjohallitukseen uskovat saavat tukea teorioilleen joskus jopa yksittäisistä termeistä, joilla he ajattelevat olevan salaisia merkityksiä. Näin kävi vuonna 2021 Davosin talousfoorumissa. Puheenjohtaja Klaus Schwabb korosti maailman tarvitsevan oikeudenmukaisempaa ja vihreämpää talousjärjestelmää, jonka saavuttaminen voisi edellyttää kapitalismin uudelleenajattelua – ”suurta uudelleenkäynnistystä” (great reset). Eliittejä epäilevissä piireissä termi alkoi elää omaan elämäänsä ja se tulkittiin varjohallituksen junailemaksi pyrkimykseksi siirtyä kohti totalitarismia. Koronarokotteisiin kielteisesti suhtautuvissa ryhmissä Great reset -teoria sai vielä radikaalimpia tulkintoja, sillä suuren nollauksen katsottiin sisältävän suunnitelman maailman väestön vähentämisestä eli miljoonien ihmisten tappamisesta rokotteiden avulla.
Radikaali tarina litteästä maapallosta tai Greta Thurnbergista aikamatkaajana on helppo tunnistaa todellisuudesta erkaantuneeksi salaliittoteoriaksi. Yleisillä some-kanavilla tavallinen mediankäyttäjä ei kuitenkaan välttämättä törmää hiottuihin ja kokonaisiin teorioihin, vaan salaliittoajattelu ujuttauttuu keskusteluihin epämääräisesti vihjausten tai varsinaisessa teoriassa käytettyjen termien avulla. Aina ei keskustelija itsekään ymmärrä levittävänsä salaliittouskomuksia.
Politiikan tutkija Johanna Vuorelma kritisoi kesällä 2021 silloisessa Twitterissä Apu-lehden kolumnisti Saku Timosta salaliittoajattelun levittämisestä. Timosen mediakritiikiksi puettu ajatus siitä, että tiedotusvälineet ottaisivat vastaan joltakin taholta salaisia käskyjä Sanna Marinin hallituksen syrjäyttämiseksi on ilmeistä salaliittoteoretisointia. Salaliittoteoriat pujahtavatkin arkipuheeseen usein tämänkaltaisina vihjauksina. Niiden havaitseminen kuitenkin edellyttää tekstin äärelle pysähtymistä ja huolellista lukemista.
Vaikka perinteisesti vallankäyttäjien toimista kertovien salaliittoteorioiden on ajateltu puhuttelevan yhteiskunnassa voimattomuutta kokevia ryhmiä, nykyisessä mediaympäristössä niitä hyödyntävät myös politiikot ja mielipidevaikuttajat. Poliitikot eivät niinkään kehitä radikaaleja teorioita, mutta poimivat mediaympäristössä kiertävistä salaliittouskomuksista väittämiä oman asemansa voimistamiseksi.
Kirjassa Salaliittoteorian politiikat Niko Pyrhönen ja Ari-Elmeri Hyvönen kirjoittavat, että salaliittoteorioista onkin tullut poliittisen eliitin tapa hämmentää ja hiljentää toisinajattelijoita ja oppositiota. Salaliittoihin epämääräisesti viittaavat heitot provosoivat, herättävät tunteita ja tuottavat näkyvyyttä huomiokamppailussa. Filosofi Juha Räikkä toteaa, ettei salaliittoheittojen tarkoitus ole vakuuttaa ulkopuolista oman ajattelun totuudenmukaisuudesta, vaan koota yhteen ihmisiä, jotka jakavat samanlaisia vihollis- ja uhkakuvia. Uudessa poliittisessa salaliittokulttuurissa ei välitetä esittää omaa ajattelua tukevia todisteita, vaan tiettyjä väitteitä ahkerasti toistelemalla luodaan omanlaisensa todellisuus, jota on yhä vaikeampi kyseenalaistaa. Onkin hyvä huomata, etteivät kaikki poliittisia salaliittouskomuksia jakavat välttämättä itsekään usko niiden pitävän paikkaansa. Tarinoiden pyrkimyksenä on ensisijaisesti ryhmähengen ja viholliskuvien rakentaminen – todenmukaisuudesta viis.
Perussuomalaista puoluetta on kritisoitu toistuvasti salaliittoajattelun levittämisestä. Kesällä 2023 tuotiin esiin, että useat perussuomalaiset poliitikot, esimerkiksi ministerit Mari Rantanen, Leena Meri ja Ville Tavio, ovat kuvanneet Euroopan väestörakenteen demografista muutosta väestönvaihto-termillä. Sana löytyy myös perussuomalaisten puolueohjelmasta vuodelta 2019, jossa puhutaan Ruotsin maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta. Kritiikin kohteeksi jouduttuaan ministerit irtisanoutuivat salaliittosyytöksistä ja korostivat, että puhuvat väestöpohjan muuttumisesta vain tilastollisena tosiseikkana.
Toden totta, Euroopan väestörakenteen ennakoidaankin muuttuvan. Esimerkiksi Kuntaliiton selvityksen mukaan Suomessa vieraskielisen väestön ennakoidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2040 mennessä. Muutos on tuntuva erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa useiden asuinalueiden väestöstä yli 50 prosentin arvioidaan tuolloin olevan vieraskielisiä. Jos väestönmuutos näyttää olevan tosiasia, mikä oikein tekee väestönvaihdosta salaliittoteorian?
Vaikka väestönvaihto voi tuntua neutraalilta, sana vihjaa, että muutosprosessin taustalta löytyisi sitä edistävä tekijä – aktiivinen taho, joka toimii vaihtajana. Sana siis implikoi, ettei kyse ole vain orgaanisesta syntyvyyden laskun ja muuttoliikkeen tuottamasta muutoksesta, vaan jokin taho organisoisi väestörakenteen muuttumista. Termi ohjaakin vuosikymmeniä vanhan Great Replacement -nimisen salaliittoteorian pariin, jonka mukaan globaalin eliitin salaisena pyrkimyksenä olisi tuhota länsimainen valkoinen kulttuuri massiivista maahanmuuttoa tukemalla. Teorian nykymuotoiluun on vahvasti vaikuttanut ranskalainen Renaud Camus, joka esittää, että kostoksi Ranskan kolonialistisesta menneisyydestä maahan muuttavat siirtolaiset aikovat tuhota maan alkuperäiskulttuurin. Camusin ajatukset ovat levinneet eurooppalaisissa oikeistopopulistisissa ryhmissä ja vaikuttaneet Ranskassa Marine Le Penin ja Unkarissa Viktor Orbanin poliittiseen retoriikkaan. Great replacement -teoriassa on vahva antisemitistinen vire, sillä Eurooppaan maahanmuuttoa junailevan eliitin ajatellaan olevan juutalaisten johdossa. Väestönvaihto-teorian mukaan meneillään olisi siis tietoinen valkoisen väestön vaihtaminen toisiin etnisyyksiin ja erityisesti muslimeihin. Uusnatsiryhmittyvät esittävät samasta teoriasta astetta radikaalimman version puhumalla valkoiseen väestöön kohdistuvasta kansanmurhasta.
Populismin tutkimuksessa tuodaan esiin, että salaliittoteorioihin yhdistyvien termien käyttäminen on usein tietoista kaksoisviestintää. Ulkopuolisille väestönvaihdosta puhuminen voi tuntua neutraalilta tavalta käsitellä väestörakenteen muuttumista, mutta sisäpiiri tunnistaa sanasta toisia merkityksiä. Vaikka joidenkin perussuomalaisten puheisiin sana olisi vain tarttunut mediaympäristöstä sen kummemmin pohtimatta, väestönvaihdosta puhuminen joka tapauksessa arkipäiväistää salaliittoajattelua. Se myös hankaloittaa asiallista keskustelua väestörakenteen muuttumisesta.