Propaganda-sanalla on paha kaiku. Se yhdistetään usein maailmansotien kansallismielisiin kampanjoihin, jotka pyrkivät heikentämään vihollisvaltioiden taistelutahtoa vääristeltyjen viestien avulla ja johtivat Hitlerin natsi-Saksassa miljoonien juutalaisten joukkomurhaan. Historian tehokkaimmat propagandakampanjat ovatkin toteutuneet autoritaarisissa valtioissa ja saaneet voimaa henkilökulteista.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tehnyt propagandasta jälleen lähes päivittäisen uutisaiheen. Ukrainan tukemiseen sitoutuneessa lännessä puhutaan pääasiassa venäläisestä sotapropagandasta. Tämä on ymmärrettävää, sillä maailmansotien painolastista johtuen propaganda-sanalla kuvaillaan mieluusti vihollisvaltion tai vastustajan toimintaa. On kuitenkin selvää, että sodan ympäristössä myös Ukraina yrittää vahvistaa asemiaan ja harhauttaa vastustajaansa propagandan avulla. Propagandassa on yksinkertaisesti kyse suostuttelevasta viestinnästä, jolla pyritään vaikuttamaan suurten kansanjoukkojen käsityksiin ja toimintaan, sekä muokkaamaan niitä omille tavoitteille otollisiksi.
Tutkija Markus Ojala huomauttaa, ettei propagandaa tulisikaan rajata vain räikeän vihamieliseksi, vääristeltyjen narratiivien ja valheiden levittämiseksi, sillä taitava propagandisti osaa vakuuttaa yleisönsä hyvin hienovaraistenkin suostuttelun keinojen avulla. Hän tuntee kohdeyleisönsä ja heidän taustansa tarkasti, sekä osaa hyödyntää viestinnässään paikallisia myyttejä, uskomuksia tai uhkakuvia. Tässä Ukrainan presidentti Vladimir Zelenskyi on ollut erityisen taitava. Lähestyessään länsimaiden päättäjiä Zelenskyi on luonut yhtymäkohtia Ukrainan ja kohdemaidensa kulttuurien välille. Suomalaisille suunnatuissa puheenvuoroissaan hän on toistuvasti rinnastanut Ukrainan tilanteen talvisotaan sekä varoittanut Suomea Venäjän uhasta. Näin tehden hän on herättänyt suomalaisissa niin historian voimistamaa huolta kuin empatiaa.
Toki propagandassa hyödynnetään myös karkeita keinoja ja puhetapoja. Kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan, maan johto perusteli sodan kansalaisilleen Ukrainan ”denatsifikaatiolla” eli Ukrainan vapauttamisella sitä johtavista natseista. Väite on vailla perusteita, mutta saa pontta Venäjän historiasta ja vetoaa tunteisiin. Toisessa maailmansodassa Venäjä kamppaili natsi-Saksaa vastaan ja Leningradin piirityksessä kuoli yli 600 000 venäläistä. Venäjä on siitä lähtien nimittänyt vastustajiaan natseiksi tai fasisteiksi. Propagandassa hyödynnetäänkin usein vanhoja tarinoita, nostalgiaa tai mielikuvia ”loistavasta menneisyydestä”, joka meiltä olisi riistetty.
Vaikka maailma ja propagandan levittämisen keinot ovat internetin aikakaudella erilaisia kuin maailmansotien aikana, propagandan sisällöt ja taktiikat ovat pysyneet yllättävänkin samanlaisina. Propagandalle on tyypillistä esimerkiksi tiettyjen ihmisryhmien demonisointi ja heidän syyttämisensä yhteiskunnan ongelmista. Usein propagandan kohteeksi joutuvat etnisten ryhmien edustajat, maahanmuuttajat, tiettyjen uskontokuntien edustajat tai erilaiset vähemmistöt.
Hyvässä propagandassa ihmisille osoitetaan empatiaa kertomalla, että he kärsivät.
Propagandaministeri ja natsi-Saksassa ilmestyneen Der Angriff -lehden päätoimittaja Joseph Goebbelsin kerrotaan todenneen, että toimivassa propagandajutussa ihmisille kerrotaan ensin, että he kärsivät. Sitten heille osoitetaan empatiaa ja todetaan, etteivät he suinkaan ole itse syypäitä kärsimykseensä. Tämän jälkeen he ovatkin alttiita kuuntelemaan propagandistin kolmannen viestin, jossa nimetään taho, jota kärsimyksestä tulisi syyttää. Goebbelsin mukaan ihmiset uskovat suuren valheen jopa helpommin kuin pienen sepitetyn tarinan, kunhan sitä toistetaan jatkuvasti niin etteivät yleisön tunteet ehdi laantua. Propagandassa yritetään luoda vahvoja viholliskuvia tai vahvistamaan ystävyyssuhteita. Vihollisuuksien luomisessa hyödynnetään negatiivisia stereotypioita tai epäinhimillistämistä. Vihollisen dehumanisointi sotapropagandassa oikeuttaa ja tekee helpommaksi tämän tappamisen.
Juutalaisten kansanmurhaa natsi-Saksassa edelsi voimakas propagandakampanja, jossa tukeuduttiin niin vanhoihin kuin uusiin juutalaisista sepitettyihin tarinoihin ja negatiivisiin stereotypioihin. Saksassa otettiin esimerkiksi kuuden miljoonan kappaleen painos Siionin viisaiden pöytäkirjasta, joka on yksi tunnetuimmista 1900-luvun alun propagandateoksista. Kirjan väitettiin olevan kirjoitettu ensimmäisessä sionistikongressissa vuonna 1897 ja se pitää sisällään sepitetyn tarinan juutalaisten maailmanvalloituspyrkimyksestä. Pöytäkirjaan on kirjattu suunnitelmia kaapata valta niin lehdistössä, rahalaitoksissa kuin poliittisissa instituutioissa. Toisaalta se sisältää brutaaleja väitteitä ja paikkaansapitämättömiä kuvauksia juutalaisten tavoista surmata esimerkiksi kristittyjä lapsia matza-leivän tekemistä varten.
Kirja on useaan otteeseen osoitettu väärennökseksi. Teos kirjoitettiin Venäjällä 1900-luvun alussa tsaari Nikolai toisen salaisen poliisin toimesta. Propagandatarina jatkaa kuitenkin elämäänsä ja on säilyttänyt suosionsa etenkin Israelia vastustavissa arabimaissa ja palestiinalaisten äärijärjestöjen retoriikassa. Matkan varrella pöytäkirjoihin on päivitetty lisää sisältöä. Esimerkiksi 2000-luvun syyrialaisessa versiossa juutalaisten väitetään olevan Yhdysvaltoihin kohdistuneen 9/11 -terrori-iskun takana.
Vaikka propagandalla voi olla tuhoisia seurauksia, propaganda ei ole yksiselitteisen pahaa tai valheisiin perustuvaa manipulointia. Sana propaganda juontuu latinan sanasta propagare, joka tarkoittaa levittämistä. Propaganda on kuitenkin aina tarkoituksellista toimintaa eli viestinnällä on tavoitteita. Koska viestintä pyrkii tavoittamaan laajoja joukkoja, se hyödyntää erilaisia joukkotiedotusvälineitä ja media-alustoja.
Tutkimuksessa propaganda jaetaan sisältöjen ja pyrkimysten mukaisesti usein mustaan, harmaaseen ja valkoiseen propagandaan:
Raja propagandan ja muun kampanjoivan viestinnän tai vaikuttamisen välille voi olla joskus vaikea vetää. Itse asiassa vielä 1900-luvun alkupuolella propaganda oli varsin neutraali käsite, jota käytettiin puhuttaessa mainonnasta. Esimerkiksi Suomessa maidon terveysvaikutuksista viestimisestä vastasi Suomen Maitopropagandatoimisto, joka muutti nimensä Maito- ja terveysjärjestöksi vasta 1950-luvun lopulla propaganda-sanan muuttuessa kyseenalaiseksi. Tämän jälkeen myönteisestä vaikuttamisesta alettiin puhua markkinointina, PR-toimintana tai strategisena viestintänä.
Vaikka propaganda-sanasta luovuttiin, maidon terveysvaikutuksista viestintä jatkuu yhä. Suurin osa suomalaiskouluista saa EU:n koulumaitotukea. Sen vastikkeena koulujen pitää näkyvästi mainostaa maitoa Maito- ja terveys ry:n tuottamilla julisteilla. Vaikka julisteissa puhutaan lasten luuston terveydestä, EU-tuen tavoitteena on kasvattaa maidon kysyntää. Suomessa juodaankin eniten maitoa maailmassa. EU:sta olisi haettavissa myös kouluhedelmätukea, mutta sen pariin ei Suomessa ole hakeuduttu.
Maailmansotien aikaan propagandaa levitettiin radiossa, elokuvissa, lentolehtisillä ja julisteilla, mutta nyt keinot ovat toiset. Valtiolliset toimijat ja poliittiset päättäjät pyrkivät yhä saamaan näkökulmansa esiin perinteisessä journalismissa, mutta sen lisäksi heillä on käytössään koko verkkotodellisuus. Internetissä propagandan levittäjän on helppo tavoittaa suuri määrä ihmisiä heidän sosiaalisten verkostojensa keskellä ja naamioitua tavalliseksi mediankäyttäjäksi. Trollaus-sivulla puhuimme valetileistä, joiden perustaja ei ole se, jollaisena hän esiintyy. Valetileillä voi olla myös poliittisia pyrkimyksiä, niitä voidaan perustaa organisoidusti ja tavoitteena on suunnitelmallisesti edistää tiettyä maailmankuvaa tai poliittisista tavoitetta.
Esimerkiksi tanskalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että Facebookista löytyy useita ääri-islamistisia valetilejä, joiden tarkoituksena on tosiasiassa levittää islamin vastaista ajattelua. Keväällä 2022 Suomen Nato-jäsenyyden haun aikoihin X:ssä keskusteluun osallistui taas useita liittoutumista vastustaneita tilejä, joita kömpelön kieliasun perusteella epäiltiin venäläisten propagandistien trollitileiksi. Tutkimuksessa puhutaankin osallistavasta propagandasta, sillä verkonkäyttäjät eivät ole enää vain propagandan passiivisia vastaanottajia, vaan heitä houkutellaan osallistumaan propagandistisiin keskusteluihin: aktiivisesti käyttämään ja jakamaan propagandasisältöjä.
Vaikka julkisuudessa keskustellaan usein valtioiden liikkeelle laittamista trolliarmeijoista, digitaalinen mediaympäristö on demokratisoinut propagandan tuottamisen. Propaganda voi olla horisontaalista eli sitä voivat tuottaa myös pienet ryhmät tai jopa yksittäiset ihmiset. Esimerkiksi verkossa toimi pitkään martinlutherking.org –niminen sivusto, joka pyrki esiintymään asiallisena historiasivustona. Tosiasiassa sivun oli tuottanut entinen Ku Klux Klan -aktiivi Don Black, joka maalasi ihmisoikeusaktivisti Martin Luther Kingistä kuvaa kuin ohimennen myös kommunistina ja väkivaltaisena seksuaalisena saalistajana. Sivuston tekijöitä oli mahdoton paikallistaa ja esimerkiksi hakukoneet nostivat sen esiin asiallisena lähteenä. Näin sivuston tiedot saattoivat päätyä esimerkiksi tiedonhakuja tehneiden opiskelijoiden ainekirjoituksiin.
Nykyisessä mediaympäristössä läheskään kaikki propagandaa tuottavat tilit eivät ole ihmisten ylläpitämiä, vaan niiden takana on automatisoitu tietokoneohjelma. Propagandan levittämiseen pyrkivien bot-tilien määrän arvioidaan kasvavan räjähdysmäisesti uusien älykkäiden kielimallien eli tekoälyn myötä. Koneoppimisen ja luonnollisen kielen käsittelyn (NLP) kehittyessä tekoälyn tuottamien sisältöjen erottaminen ihmisten tuottamista teksteistä käy yhä vaikeammaksi. Jos ne tänään saattavat tehdä Suomen kaltaisilla pienillä kielialueilla kömpelöitä käännösvirheitä, näin ei ole tulevaisuudessa.
Tekoälyn avulla viestejä on mahdollista tuottaa nopeasti, halvalla, kaikilla kielillä ja valtavia määriä. Tekoälybotit keskustelevat sujuvasti vastapuolen kanssa ja voivat suunnata viestinsä harkitusti ja personoidusti esimerkiksi vaikutusvaltaisiin ihmisiin, poliittisin toisinajattelijoihin tai vaikkapa heihin, jotka verkkohistoriansa perusteella analysoidaan epävarmoiksi äänestäjiksi. Mitä personoidumpia sisältöjä propagandassa on mahdollista tuottaa, sitä vaikuttavampaa se todennäköisesti on. Koska tekoälyn avulla suurten viestimäärien suoltaminen on helppoa, propagandaa tuottavat tahot voivat täyttää informaatiotilan niin, että algoritmit nostavat niille mieluisat sisällöt esiin hakutuloksissa. Viestien massatuotanto mahdollistaa myös niiden testaamisen kaikkein vaikuttavampien muotoilujen löytämiseksi. Lisäksi tekoälyn tuottama propaganda on kielellisesti monipuolista ja vaihtelevaa. Näin sitä ei ole yhtä helppo tunnistaa esimerkiksi tiettyjen iskusanojen tai toisteisten ilmaisujen avulla.
Demokratiaa, poliittista vapautta ja ihmisoikeuksia ajava järjestö Freedom House varoittaakin, että tekoälystä voi tulla uusi sorron mahdollistava teknologia. Järjestö selvitti, että vuonna 2023 ainakin 47 maailman maata pyrki manipuloimaan verkkokeskusteluja poliittisten tavoitteidensa saavuttamiseksi. Näistä maista 16 hyödynsi jo täydellä teholla tekoälyä propagandassa mustamaalatakseen vastustajia, kylvääkseen epäluuloa ja vaikuttaakseen yleiseen mielipiteeseen. Propagandaa tehostetaan myös lisäämällä samanaikaisesti automatisoitua sensuuria eli tekoäly valjastetaan myös moderoimaan verkkokeskusteluja ja poistamaan sieltä ei-toivottua poliittista, uskonnollista tai yhteiskunnallista puhetta.
Maailman talousfoorumi WEF puolestaan arvioi, että tekoälyllä tuotettu propaganda ja disinformaatio edustavat etenkin lyhyellä aikajänteellä toiseksi suurinta globaalia riskiä. Ne lisäävät yhteiskuntien polarisaatiota, saattavat synnyttää ideologista väkivaltaa sekä rapauttavat luottamusta yhteiskuntien perusrakenteisiin.
Tekoälybottien tunnistaminen käy kaiken aikaa vaikeammaksi. Seuraavat piirteet voivat kuitenkin paljastaa, että keskustelet propagandabotin kanssa. Voit myös yrittää testata, onko keskustelukumppanisi botti vai ihminen:
Vaalivaikuttamiseen valjastetun tekoälyn pelätään lähivuosina horjuttavan demokraattisia yhteiskuntarakenteita. Etenkin vuotta 2024 pidetään demokratian kestävyystestinä. Samaan aikaan kun liberaalidemokratiat kamppailevat autoritaaristen valtioiden kanssa maailmanjärjestyksen rakentumisesta, käydään kiihtyvää kamppailua digitaalisesta vallasta. Kuluneen vuoden aikana lukuisat poliitikot ympäri maailman ovat joutuneet propagandakampanjoiden kohteiksi, joissa heidän ääntään tai kuviaan on tekoälyn avulla vääristelty.
Slovakiassa järjestettyjä vaaleja keväällä 2024 pidetään ensimmäisinä, joissa tekoälyllä tehtyjä syväväärennöksiä käytettiin suunnitelmallisesti vaalivaikuttamiseen. Kolme päivää ennen vaaleja edistyspuoleen poliitikosta Michael Šimečkasta alkoi levitä video, jossa hänen äänellään todettiin poliitikon kääntyneen kilpailevan laitaoikeistolaisen Republika-puoleen kannattajaksi. Šimečkasta julkaistiin myös toinen tekoälyllä tehty video, jossa hän totesi ostaneensa ääniä. Kummankin videon ääniraidoista olisi ollut mahdoton päätellä, etteivät ne olisi oleet aitoja. Äänten ostamisesta kertova video oli vieläpä tehty tavalla, joka vaikutti salaa nauhoitetulta. Voit katsoa videot Yleisradion jutusta. Kummankaan videon alkuperää ei ole pystytty jäljittämään, mutta sosiaalisen median vaalikeskusteluissa esiintyi runsaasti Venäjää tukevaa kommentointia ja Ukrainan presidentti Zelenskyyn liittyvä disinformaatiota.
Yhdysvaltojen presidentinvaaleista vuonna 2024 povataan syväväärennöksille perustuvan propagandan varsinaista läpimurtoa.