Salaliittoteoriat – kyseenalaistavat historiallisia faktoja

Salaliittoteoriat kiehtovat, vaikka järki sanoisi toista

Salaliittoteorioihin törmää ympäri maailmaa. Tyypillisesti niiden kohteena ovat poliittiset toimijat ja yhteiskunnalliset instituutiot. Salaliittoteoriat rakentuvat ajatukselle, että jokin valtaa käyttävä taho pimittää todelliset aikeensa ja johtaa harhaan kansalaisia omien tavoitteidensa ja salaisten suunnitelmiensa tähden. Salaliittoteorioita on monia: Miksi ensimmäisestä kuukävelystä otetuissa valokuvissa ei näy tähtiä avaruudessa? Oliko kuukävely NASA:n lavastama? Kehittivätkö lääkärit tarkoituksella AIDS-viruksen? Entä upottiko Venäjän mafia Estonia-laivan pommilla?

Yleisradion jutussa on listattu seitsemän mitä oudointa salaliittoteoriaa. Ensimmäinen niistä väittää, että kuun olemassaolo ei ole fysiikan lakien mukaan mahdollista. Salaliittoteoreetikkojen mukaan kuu on vain taivaalle heijastettu hologrammi.

Salaliittoteoriat voivat olla kiehtovia ja viihdyttäviä. Vaihtoehtoisia ja salamyhkäisiä selityksiä on jännittävä pohtia. Teorioilla voi kuitenkin olla haitallisia yhteiskunnallisia tai poliittisia seurauksia, mistä johtuen niitä ei ole syytä ohittaa olankohautuksella. Salaliittoteoria, jonka mukaan kansalaisten rokotusohjelma olisi hallituksen salaliitto ja suunniteltu vahingoittamaan kansalaisten terveyttä, voi heikentää luottamusta julkiseen terveydenhuoltoon ja lääketieteeseen. Vakavia seurauksia voi olla myös teorialla, jonka mukaan ilmastonmuutos olisi huijausta.

Kuka hyötyy salaliittoteorioista?

Salaliittoteorioiden levittämisestä voi hyötyä ensinnäkin taloudellisesti. Esimerkiksi hiiliteollisuus eittämättä hyötyy ilmastonmuutoksen kiistävistä salaliittoteorioista ja sillä voi olla myös intressi rahoittaa tätä teoriaa tukevia ”tutkimuksia”.

Salaliittoteorioista voi hyötyä myös poliittisesti. Ennen nykyisiä ilmastonmuutokseen varovan myönteisesti suhtautuvia puheitaan, presidentti Donald Trump ehti esittää, että puhe ilmastonmuutoksesta olisi kiinalaisten salajuoni. Trump itse vahvisti poliittista asemaansa, kun hän lupasi kannattajilleen vetäytymistä kansainvälisistä ilmastosopimuksista ja YK:n ilmastorahoituksesta köyhille maille.

Salaliittoteorioita voidaan käyttää myös propagandatarkoituksessa. Esimerkiksi yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan venäläiset trollit ja botit ovat levittäneet harhaanjohtavaa tietoa rokotusten haittavaikutuksista Twitterissä hämmentääkseen yhteiskunnallista keskustelua Yhdysvalloissa.

Salaliittoteorian kumoamisyritys nähdään usein vain todisteena salaliitosta.

Salaliittoteorioihin liittyy erityisiä piirteitä, joiden tähden ne kestävät hyvin aikaa. Salaliittoteoriat ruokkivat itse itseään ja ne ovat hyvin vastustuskykyisiä kumoamisyrityksille. Salaliittoteorian kiistävä puhe voi jopa vahvistaa teorian olemassaoloa, sillä teoriaan uskova voi pitää kumoamisyritystä vain yhtenä todisteena salaliiton olemassaolosta.

Salaliittoteorian tuominen julkiseen keskusteluun ei olekaan ongelmatonta. Teoriasta uutisointi voi synnyttää mielikuvan sen suosiosta, olipa suosio todellista tai ei. Julkiset kumoamisyritykset voivat vain sementoida jo teorian hyväksyvien ajattelua ja antaa muillekin ihmisille virikkeen miettiä salaliittoteoriaa ”virallisen totuuden” vaihtoehtona.

Salaliittoteorioiden suosiota lisää myös se, että historiankirjoitus tuntee lukuisia tosia salaliittoja, jotka aikalaistensa kuvaamina olisivat voineet kuulosta sepitetyiltä salaliittoteorioilta. Myös osa salaliittoteorioista on myös osoittautunut paikkansapitäviksi. Suomea kipeästi koskeva salaliittoteoria liittyi Mainilan laukauksiin ja talvisodan syntyyn: vuonna 1939 Neuvostoliitto väitti, että neljä sikäläistä sotilasta olisi kuollut Suomen puolelta tulleeseen tykistötuleen. Tästä syystä Neuvostoliitto purki maidemme välisen hyökkäämättömyyssopimuksen ja aloitti sodan. Myöhemmin myös Neuvostoliitossa on myönnetty, että kyse oli lavastuksesta, jonka tarkoitus oli saada Suomi näyttämään sodan aloittajalta.

Toinen kuuluisa esimerkki on Yhdysvalloissa presidentti Richard Nixonin eroon johtanut Watergate-skandaali vuonna 1972. Presidentti Nixonilla oli henkilökohtainen, valkoisen talon putkimiehiksi kutsuttu avustajien joukko, joka murtautui kilpailevan demokraattipuolueen vaalitoimistoon Washingtonin Watergate-hotellissa. Joukko jäi toimistaan kiinni, mutta tapahtuneen tutkintaa yritettiin jarrutella ja peitellä jopa CIA:n voimin.

Myös uutismediaan kohdistuu salaliittoteorioita

Kun Yleisradio televisioi presidentti Sauli Niinistön puheen valtionpäivien avajaisissa vuonna 2016, ääni katosi lähetyksestä hetkeksi. Netissä nopeasti leviävä salaliittoteoria tiesi kertoa, että Niinistön puhetta sensuroitiin kohdassa, jossa hän puhui maahanmuutosta. Teoria tuli laajempaan tietoon, kun Yle itse julkaisi salaliiton olemassaolon kieltävän verkkouutisen.

Teorian nostaminen uutiseksi voi synnyttää mielikuvan, että moni uskoo siihen, olipa teorian suosio todellista tai ei. Saako Ylen salaliittoteorian kumoava uutinen sinut pohtimaan, josko teoriassa olisi sittenkin jotain perää?

“Tiedän jotain, mitä muut eivät tiedä” – Mikä salaliittoteorioissa koukuttaa?

Salaliittoteorioiden puoleensavetävyys on kiehtonut monen alan tutkijoita. Vetovoimaisuudelle on löydetty useita syitä:

  • Salaliittoteoriat selittävät selittämättömiä ja tarjoavat yksikertaisia vastauksia monimutkaisiin asioihin. Näin ne vähentävät epämukavaa epävarmuuden tunnetta ja antavat tunteen tilanteen hallinnasta. Yksinkertaisessa maailmassa on helpompi elää. Salaliittoteoriat voivat ollakin joillekin perinteiseen uskontoon rinnastettava uskomusjärjestelmä, joka tuottaa turvallisuuden tunnetta lisäävän maailmanselityksen.
  • Jotkut ihmiset nauttivat pohdiskelusta ja arvoitusten ratkomisesta toisia enemmän. Uteliaisuus saa hakeutumaan myös sellaisten tietolähteiden ääreen, joihin ei varsinaisesti luota.
  • Teoria saattaa tarjota varsin järkevältä kuulostavan selityksen asialle sen tiedon valossa, joka teoriaan uskovalla on.
  • Salaliittoteoriat voivat voivat auttaa käsittelemään tunteita, joita esimerkiksi traumaattiset tapahtumat, kuten terrori-iskut, herättävät. Kun jotain järkyttävää tai pahaa tapahtuu, salaliittoteoria tarjoaa kohteen, johon viha ja pelko voidaan kohdistaa.
  • Salaliittoteoriat vetoavat tarpeeseen erottua muista ihmisistä. Salaliittoteoriaan uskova voi tuntea itsensä erityiseksi, koska hän kokee tietävänsä jotain sellaista, jota muut eivät tiedä.
  • Monet salaliittoteoriat ovat poliittisia ja ne palvelevat ideologisia päämääriä. Salaliittoteoria kohdistuu usein poliittiseen vastustajaan kyseenalaistaen tämän näkemyksiä ja samalla vahvistaen omia poliittisia näkemyksiä.

Salaliittoteoriat saavat voimaa ihmisten tunteista ja aatemaailmasta, mistä johtuen uskottavankaan tiedon tarjoaminen harvoin horjuttaa salaliittoteoriaan uskovaa. Teoriat pohjaavat voimakkaisiin narratiiveihin ja ne voivat koskettaa alitajuisesti syvässä olevia tunteita, minkä tähden niitä jaetaan helposti eteenpäin.

Kuka uskoo salaliittoteorioihin?

Vaikka salaliittoteorioihin uskoville usein nauretaan “foliohattuina”, kuka tahansa voi haksahtaa salamyhkäisiin teorioihin. Tämä johtuu ihmismielestä. Ihminen omaksuu ja muistaa tietoa hyvin rajallisesti, ja kiinnittää yleensä huomiota tietoon, joka vahvistaa hänen aiempia uskomuksiaan. Tästä ilmiöstä puhutaan vahvistusharhana. Jos salaliittoteoria tukee omaa poliittista kantaa ja maailmankuvaa tai ihminen on itsekin jo ehtinyt epäillä samansuuntaista, netissä vastaantuleva teoria voi tuntua hyvinkin houkuttelevalta.

Toinen salaliittoteorioita ruokkiva vinouma on nimeltään yliluottamusharha. Koska internetissä tiedon hakeminen on erittäin helppoa, käyttäjän luottamus omaan tietämykseensä kasvaa helposti. Jo muutaman salaliittoteoriasta kertovan nettilinkin lukemalla, hän voi ajatella olevansa perillä hyvinkin monimutkaisista kysymyksistä. Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että mitä epärealistisempi ihmisen käsitys oli omasta poliittisesta tietämyksestään, sitä todennäköisemmin hän uskoi johonkin salaliittoteoriaan.

Ihmisillä on usein liioiteltu käsitys omasta kyvystään olla objektiivinen ja ymmärtää maailman ilmiöitä.

Myös hyperlinkeille rakentuvan internetin on itsessään nähty tukevan salaliittoteorioita.  Internetin tiedon viidakosta löytää loputtoman määrän yhä syvemmälle vieviä linkkejä, huhuja, vaihtoehtoisia skenaarioita ja kyseenalaistavia tarinoita, joista valikoiden voi koota selityksen asialle kuin asialle. Netti suorastaan kutsuu kaivautumaan syvemmälle ja etsimään vaihtoehtoisia selitysmalleja ja teorioita.

Vaikka nykyisessä mediaympäristössä kaikki voivat törmätä salaliittoteorioihin, tutkimusten mukaan niihin vannoutuneesti uskovilla ihmisillä on kuitenkin joitakin yhteisiä piirteitä. Esimerkiksi alhainen luottamus ihmisiin ja politiikkaan, narsistinen persoonallisuus sekä korostunut tarve erottua muista lisäävät taipumusta uskoa salaliittoteorioihin. Myös tunne vaikutusmahdollisuuksien puuttumisesta lisää taipumusta uskoa valtaapitävien vehkeilyyn.

Miller ja kumppanit havaitsivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessaan, että poliittista tietoutta omaavat konservatiivit olivat taipuvaisempi uskomaan poliittisiin salaliittoteorioihin kuin paljon politiikasta tietävät liberaalit. Tutkijoiden mukaan tulos ei johdu siitä, että konservatiivit olisivat sinänsä taipuvaisempia uskomaan salaliittoteorioihin. Sen sijaan tulos heijasteli poliittista tilannetta: konservatiivit olivat tutkimuksen teon aikaan altavastaajan asemassa. Vastapuolen näkeminen salakähmäisenä ja epärehellisenä helpotti konservatiiveja sietämään omaa tilannettaan.

Koska salaliittoteorioiden pariin eksyvät usein yhteiskunnassa voimattomuutta tuntevat ihmiset, ei ole ihme, että teorioita esiintyy eniten maissa, missä hallinto on salailevaa eikä lehdistö ole riippumatonta. Esimerkiksi Venäjä on salaliittoteorioiden luvattu maa.

Uskottavilta näyttävät dokumentit tukevat salaliittoteorioita

Monista salaliittoteorioista ja niiden mieltä kutkuttavista käänteistä on tehty tv- ja nettidokumentteja. Mitä paremmin ja korkealaatuisemmin tehty dokumentti, sitä todennäköisemmin se saattaa aiheuttaa katsojassa epäilyjä: entä jos teoria olisi sittenkin totta… Tästä on kyse sisältösekaannuksessa: katsoja on tottunut luottamaan dokumentin esitystapaan ja ymmärtää dokumentin usein todellisuuden taltiointina – ovathan dokumentissa esiintyvät ihmiset ja tapahtumat oikeita. Television ohjelmaluokituksissakin dokumentit ovat yleensä sijoitettu asiaohjelmiksi.

TV-dokumentit ovat kuitenkin muuttuneet entistä viihteellisemmiksi ja sensaatiohakuisemmiksi. Omana alalajinaan puhutaan shokkidokumenteista, joihin poimitaan lähinnä mahdollisimman omituisia ihmistarinoita. Digitaalisessa mediaympäristössä toimittajien rinnalle dokumenttien tekijöiksi on noussut amatööritekijöitä, jotka julkaisevat tuotoksiaan ilmaiseksi verkossa. Ei siis ihme, että myös mystisiä salaliittoteorioita päätyy dokumenttien aiheiksi.

Yksi dokumentoiduimmista salaliittoteorioista liittyy Yhdysvalloissa vuonna 2001 tehtyihin terrori-iskuihin. Ehkä tunnetuin WTC-salaliittoja käsittelevä dokumentti on Michael Mooren tekemä Fahrenheit 9/11.

Osaa suosituista WTC-dokumenteista jaetaan Youtubessa ilmaiseksi. Esimerkiksi False Flag ja Zeitgeist –dokumentit ovat saavuttaneet netissä mittavasti katsojia. Jälkimmäinen väittää, että iskut olivat Yhdysvaltain hallituksen johtama salainen operaatio, jonka avulla oikeutettiin terrorismin vastainen sota ja saavutettiin taloudellista hyötyä.

Koska WTC-salaliitot ovat saavuttaneet runsaasti julkisuutta, ei ole ihme, että tällä hetkellä noin kolmannes amerikkalaisista uskoo, että presidentti George W. Bush tiesi vuoden 2001 terrori-iskuista Yhdysvalloissa ennen kuin ne tapahtuivat.

WTC-iskuja koskevat salaliittoteoriat tulivat esiin myös tämän hankkeen työpajoissa. Salaliittoteoria-sanalla on kielteinen kaiku, joten suoraan kysyttäessä harva vastaa uskovansa sellaiseen. Kuitenkin muun keskustelun ohessa voi tulla ilmi, että teoriat ovat tuttuja ja vaikuttaneet omaan ajatteluun. Näin työpajalaisille oli käynyt myös WTC-iskujen tapauksessa. Uutistapahtuma oli dramaattisuudessaan jäänyt elävästi useimpien työpajalaisten mieleen. Järkyttävä tapahtuma jaksoi kiinnostaa vielä vuosienkin jälkeen. Etenkin työpajoihin osallistuneet miehet kertoivat nähneensä virallisen tarinan kyseenalaistavia WTC-dokumentteja ja ryhmissä virisi spekuloivaa keskustelua siitä, mikä olisi voinut olla mahdollista. Työpajalaisten puheesta välittyi salaliittoteorioiden ruotimisen synnyttävä kutkuttava tunne. Järki sanoo, että teoria ei todennäköisesti pidä paikkaansa, mutta sen esittämistä avoimista kysymyksistä ei vain pääse irti.

“Mä katoin joskus Zeitgeist ykkösen tai kakkosen. Se vaan herätti mielipiteitä. Siinä on paljon perusteltu yhdestä näkökulmasta niitä asioita, niin sitten mä halusin tutkia lisää, että pitääkö se paikkansa. Sitten tavallaan uskon, että maailma on paha paikka, valitettavasti. Kyllä mä uskon, että voidaan uhrata 3000 ihmistä oman tavoitteen eteen, koska 3000 ihmistä on aika pieni määrä, jos puhutaan rahasta tai vallasta. Tai sitten siitä, että kuinka saadaan 250 miljoonaa ihmistä yhdistettyä yhteisen tavoitteen hyväksi.” (yleisötyöpajaan osallistuja, mies)