Puolueelliset julkaisut – ajavat omaa ideologiaansa häikäilemättä

Puolueellinen julkaisu välittää tiukasti omaa agendaansa

Internet tarjoaa suoran julkaisukanavan mille tahansa poliittiselle ryhmittymälle tai tiettyä maailmankuvaa ja ideologiaa ajavalle järjestölle tai yksilölle. Digitaaliset julkaisualustat ovat helppokäyttöisiä ja halpoja, joten verkkolehden tekemiseen ei vaadita oikeastaan muuta kuin riittävän motivoituneita ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään töitä ilmaiseksi.

Internetin alkuaikoina tätä pidettiin demokratian kannalta upeana mahdollisuutena. Suora julkaiseminen antaisi äänen sellaisillekin ihmisille, jotka eivät välttämättä pääse esiin perinteisessä journalismissa. Näin on myös käynyt, mutta ei ainoastaan positiivisella tavalla. Etenkin 2010-luvulla internetissä on avattu monia verkkolehtiä ja sivustoja, joiden tavoitteena on tiukasti oman maailmankuvan ja poliittisen sanoman välittäminen. Englanninkielellä näistä sivustoista käytetään käsitettä hyper-partisan-sites, joka tarkoittaa sitä, että sivustot ovat voimakkaasti puolueellisia. Monien sivujen sisällöissä korostuvat esimerkiksi muukalaisvihamieliset, kansallismieliset tai äärioikeistolaiset näkemykset.

Kansainvälisesti ehkä tunnetuimpia puolueellisia sivustoja on Breitbart News Network, jonka kuvataan olevan uuden oikeistolaisen ja konservatiivisen mediaekosysteemin keskus. Sivusto toimii Yhdysvalloissa, Englannissa ja Israelissa. Breitbartin linjana on liberaalin journalistisen median ja Yhdysvalloissa demokraattisen puolueen ärhäkkä arvostelu, globalisaatio-kritiikki, kansallismielisyys ja islam-vastaisuus. Sivusto tuli tunnetuksi presidentti Donald Trumpin vaalikampanjan tukijana. Sivuston päätoimittaja Stephen Bannon toimi presidentti Trumpin kampanjapäällikkönä ja myös Valkoisessa talossa Trumpin päästrategistina elokuuhun 2017 asti.

Suomessa Breitbartin kaltaisia julkaisuja kutsutaan usein valemediaksi, mutta termi ei kuvaa parhaalla tavalla sivustojen toimintaa. Yhdysvaltalaistutkimuksessa, jossa selvitettiin Breitbartin merkitystä Trumpin vaalimenestyksessä, tuotiin esiin, ettei sivuston juttuja olisi syytä kutsua valeuutisiksi vaan disinformaatioksi tai propagandaksi.

Breitbartin jutuissa yhdistellään totuuksia, osatotuuksia ja vahvistamatta jääviä väitteitä. Sinänsä oikeatkin faktat voidaan irrottaa kontekstistaan ja näin niiden avulla voidaan tuottaa uudenlaisia kertomuksia. Sivusto onkin joutunut maksamaan monia korvauksia harhaanjohtavasta uutisoinnista. Kuitenkin Breitbart on tuottanut myös poliittisia toimijoita horjuttaneita, oikeita uutisia: esimerkiksi demokraattiedustaja Anthony Weiner joutui eroamaan kongressista sivuston paljastaessa hänen lähettäneen sopimattomia seksuaalissävytteisiä viestejä.

Breitbart News on oikeistolaisen ja konservatiivisen mediaekosysteemin keskus, joka kritisoi voimakkaasti liberaalia journalistista mediaa sekä demokraattipoliitikkoja Yhdysvalloissa.

Suomessa vastaavista puolueellisista julkaisuista tunnetuin on MV-media, joka aiemmin tunnettiin MV-lehtenä. MV-media on linjaltaan maahanmuuttovastainen, kansallismielinen ja eliittikriittinen sivusto. Vuonna 2018 MV-lehden päätoimittaja Ilja Janitskin tuomittiin käräjäoikeudessa vajaan kahden vuoden ehdottomaan vankeuteen kunnianloukkauksista ja tekijänoikeusrikkomuksista syytettynä. MV-median sisällöistä suuri osa on poimittu journalistisesta mediasta, mutta jutut on valikoitu niin, että ne tukevat sivuston omaa maahanmuuttovastaista agendaa. Juttuihin on usein lisätty uusi tulkintakehys: esimerkiksi uusi otsikko, ironinen kuvituskuva ja kuvateksti. Sivuston kielenkäyttö on tunteisiin vetoavaa, provosoivaa ja paikoin rasistista. Tyyli on tyypillistä niin propagandalle kuin populismille, jossa korostetaan eroa “tavallisen kansan” ja valtaa pitävän eliitin välillä. Sivusto on itse kuvannut itseään kansan mediaksi.

MV-lehden vanavedessä Suomeen on perustettu myös muita puolueellisia julkaisuja, jotka nekin välittävät usein maahanmuuttovastaista ja eliittikriittisistä sisältöä. Monet näistä sivustoista ovat ulkoasultaan siistimpiä kuin MV-lehti. Esimerkiksi verkkolehti Kansalainen on sekin linjaltaan maahanmuuttovastainen. Se julkaisee maahanmuuttokriittisiä uutisia Suomen lisäksi muualta Euroopasta. Oikeaa Mediaa taas voi luonnehtia oikeisto-konservatiiviseksi ja islam-kriittiseksi julkaisuksi, joka yhdistää sisältöihinsä myös herätyskristillisyyttä.

Puolueellisille julkaisuille on tyypillistä, että ne asettuvat yleensä tiukasti vastustamaan jotain olemassa olevaa tahoa tai toimijaa. Breitbart News on kertonut sotivansa korporaatiomediaksi kutsumaansa journalistista mediaa vastaan. Myös MV-lehden sisällöille on tyypillistä valtaa pitävien poliitikkojen, puolueiden ja journalistisen median arvostelu.

Mikä erottaa puoluelehden ja puolueellisen julkaisun?

Suomessa on pitkä puoluelehtien perinne. Vielä 1970-luvulla poliittisesti virittynyt journalismi hallitsi jopa koko mediakenttää, sillä myös useimmat sanomalehdet olivat puoluepoliittisesti sitoutuneita. Puoluelehdistön suosio on voimakkaasti laskenut 2000-luvulla ja puoluelehdet ilmestyvät nykyään valtaosin verkossa. Sanomalehdet taas ovat 2000-luvun alkuun mennessä irtisanoutuneet puoluesidonnaisuuksista. Ovatko uudet puolueelliset verkkojulkaisut kaikuja menneestä – kantaaottavan puoluelehdistön aikakaudelta? Mikä oikeastaan erottaa puoluelehden ja puolueellisen verkkojulkaisun?

Yleisötyöpajoissa osallistujat vertailivat erilaisista lähteistä peräisin olevia juttuja, eivätkä nähneet merkittävää eroa esimerkiksi kokoomuksen Verkkouutisten ja verkkojulkaisu Kansalaisen välillä. Molempia julkaisuja pidettiin esimerkkijuttujen valossa asenteellisina, mutta molemmilla nähtiin olevan myös oikeus välittää haluamansa kaltaista sanomaa.

Vaikka puoluelehtiä ja puolueellisia julkaisuja yhdistää näkemyksellisyys, on kuitenkin hyvä huomata, että perussuomalaisten lehtiä lukuun ottamatta, suomalaiset puolueet ovat tänä päivänä sitoutuneet tekemään lehtiään noudattaen Journalistin ohjeita. Verkkouutiset korostikin kuuluvansa Julkisen sanan neuvoston säätelyn piiriin julkaisemalla sivuillaan neuvoston lanseeraaman Vastuullista journalismia –logon.

Sen sijaan puolueellisia verkkojulkaisuja toimittavat usein amatööritekijät, eivätkä ne ole sitoutuneet noudattamaan yhteisiä eettisiä pelisääntöjä. Kansalainen kertoo sivuillaan noudattavansa hyvää lehtimiestapaa, mutta se ei kuulu JSN:n piiriin, joten sen toiminnasta ei voi kannella neuvostolle.

Maaliskuussa 2018 Julkisen sanan neuvosto lanseerasi vastuullista journalismia -merkin, jonka journalistin ohjeisiin sitoutuneet mediat voivat ottaa käyttöönsä. Merkin tarkoitus on auttaa yleisöä erottamaan ”aito journalismi valemedioista tai mainonnasta”.

Vastamediat yrittävät horjuttaa journalismia ja journalisteja

Puolueellisia julkaisuja voidaan kutsua myös vastamediaksi, sillä ne toimivat journalistisen valtajulkisuuden ulkopuolella ja niiden toiminnassa keskeistä on journalistisen median ja valtajulkisuuden haastaminen.

Vastamediajulkaisujen poliittinen linja voi olla mikä tahansa. Suomalaisista vastamediasivustoista esimerkiksi Vastavalkeaa voi kuvailla linjaltaan vasemmistolaiseksi, yhteiskuntakritiikkiä esittäväksi sivustoksi, joka tuo esiin myös kansainväliseen geopolitiikkaan liittyviä aiheita. Monista muista vastamedioista poiketen, Vastavalkea ei ole maahanmuuttovastainen. Oikean median taas voi luonnehtia olevan oikeistokonservatiivinen julkaisu.

Journalistisen median arvostelu kohdistuu vastamediassa usein henkilöihin. Esitystapa on tyypillistä propagandalle: ajatusten ja ideoiden kritisoimisen sijaan huomion kohteeksi nostetaan henkilö ja hänen ominaisuutensa, taustansa tai tekemänsä virheet. Kritiikin tai mustamaalauskampanjan kohteiksi nostetaan nimellään ja kuvallaan esimerkiksi yksittäisiä toimittajia, jotka ovat kirjoittaneet julkaisun linjan vastaisia tai lukijayhteisön halveksumia juttuja.

Esimerkiksi Venäjän informaatiovaikuttamisesta kirjoittanut Yleisradion toimittaja Jessikka Aro on joutunut vastamediasivustoilla mustamaalauskampanjan kohteeksi. Jessikka Aroon kohdistunutta häirintää on käsitelty käräjäoikeudessa asti. Arolle lähettyjen viestien kirjoittajista osa pyrki tietoisesti horjuttamaan yleisön luottamusta Aroon tämän kirjoittamien venäjäkriittisten juttujen vuoksi. Osa Aroa häiriköinneistä oli todennäköisesti kuitenkin vain resonaattoreita. Tutkija Saara Jantunen kutsuu resonaattoreiksi verkkokeskustelijoita, jotka eivät ole välttämättä tietoisia vihamielisen viestittelyn taustalla olevista syistä tai motiiveista. He kommentoivat keskustelua muiden mukana oman nettiyhteisönsä virittämänä.

Lokakuussa 2018 Aroa häiriköineet tuomittiin vahingonkorvauksiin sekä vankeusrangaistuksiin Helsingin käräjäoikeudessa. Oikeudenkäynti oli ensimmäinen, jossa punnittiin sananvapauden rajoja uusissa puolueellisissa verkkojulkaisuissa.

Sosiaalinen media ja journalismi ovat vastamedialle elinehto

Suomalaiset puolueelliset sivustot tai vastamediajulkaisut ovat keränneet lukijoita etenkin vuoden 2015 eurooppalaisen pakolaiskriisin jälkeen. Silloin turvapaikanhakijoiden rikoksista kertovat uutiset saattoivat tuoda esimerkiksi MV-medialle 800 000 päivittäistä lukijaa.

Tämän jälkeen yleisön kiinnostus on laskenut ja esimerkiksi MV-media näytti lokakuussa 2018 ainakin hetkellisesti hiipuneen. Lukijamääriinsä nähden sivustoista on puhuttu verraten paljon julkisuudessa. Reuters Instituten 2018 vertailututkimuksen Suomen osiossa tuotiin esiin, että MV-mediaa luki vain noin viisi prosenttia vastaajista. Toisaalta, julkaisuja ei pidä myöskään vähätellä, sillä esimerkiksi Ruotsissa samantyyppiset vastamediajulkaisut ovat jo vakiinnuttaneet asemansa ja tavoittavat noin 10 prosenttia väestöstä.

Tarkastelimme tässä hankkeessa minkälaisen paikan vastamediat ottavat digitaalisen mediaympäristön osana, miten ne ovat verkostoituneita ja millaisista lähteistä ne saavat juttunsa. Tarkastelimme viiden erilaisen vastamediasivuston – MV-median, Nykysuomen, Finleaksin, Kansalaisen ja Uutismaailman – käyttämiä lähteitä vuosien 2014-2017 välisenä aikana. Aineistomme sisälsi noin 50 000 juttua. Noin 90 prosenttia jutuista sisälsi lähteenä käytettyyn julkaisuun vievän hyperlinkin. Kun siivosimme aineistosta mainoslinkit ja Twitter-jakolinkit, noin 75 prosenttia jutuista sisälsi lähteeseen vievän linkin. Lähdelinkkejä seuraamalla pystyimme tarkastelemaan sitä, millaisten verkostojen osana suomalaiset sivustot toimivat.

Teimme tarkemman analyysin poimimalla 200 suosituinta linkkilähdesivustoa, joita viisi suomalaista vastamediasivustoa käyttivät. Selvitimme, minkä tyyppisiä sivustot olivat: kotimaisten tai kansainvälisten järjestöjen verkkosivuja vai suomalaisia tai kansainvälisiä journalistisia medioita. Käytimme selvityksessä Nelimarkan, Laaksosen ja Semaamin luokittelukehikkoa.

Seuraava taulukko havainnollistaa erilaisten lähdesivustojen määriä ei vastamediasivustoilla:

Viiden eri vastamedian käyttämät lähdesivustot. Sisältö ei luokiteltavissa -luokka sisältää esimerkiksi sosiaaliset mediat, joiden sisältö voi olla sekä käyttäjien että organisaatioiden tuottamaa. Hallinnollisiin organisaatioihin kuuluu sekä suomalaisia että ulkomaalaisia organisaatioita, esimerkiksi NATO tai Helsingin kaupunki. Käyttäjälähtöisiä sisältöjä ovat esimerkiksi foorumit, joissa käyttäjät ovat yksityishenkilöitä.

Taulukko osoittaa, että journalistinen media ja ei-luokiteltavat sisällöt (mm. sosiaalinen media ja sisältöpalvelut) olivat hyvin suosittuja lähdesivustoja. Myös hallinnolliset organisaatiot olivat löytäneet tiensä lähteiksi: esimerkiksi Nykysuomessa hallinnolliset organisaatiot ovat heti journalistisen median jälkeen suosituin lähdetyyppi.

Sen sijaan vastamediat tai valeuutissivustot eivät erotu erityisen suosittuina lähdesivustoina muissa vastamedioissa kuin Finleaksissa. Tämä on kiinnostava havainto, sillä julkisessa keskustelussa valemediailmiöstä annetaan usein kuva, että vastamediat olisivat vahvasti verkostoituneita keskenään. Näin ei ainakaan lähdekäytäntöjen valossa näytä olevan.

Kun erottelimme suomalaisia ja ulkomaalaisia lähteitä, havaitsimme, että vastamedioissa turvaudutaan ensisijaisesti suomalaisiin lähteisiin. Esimerkiksi journalistisissa medioissa kansainvälisiä medioita oli huomattavasti vähemmän (13 %) kuin kotimaisia (26 %).

Eri vastamediat ovat profiloituneet eri tavoilla ja tämäkin näkyy niiden lähdekäytännöissä. Seuraava taulukko tuo esiin, että MV-media poimii juttujaan etenkin sosiaalisesta mediasta, kun taas Nykysuomelle merkittäviä lähteitä ovat valtionhallinnon organisaatiot ja kansainvälinen media. Finleaksin lähteissä korostuvat uutistyyppiset sivustot, Uutismaailmassa sosiaalinen media ja Kansalaisen lähdekäytännöissä kansainvälinen journalismi.

Yhteistä erilaisille vastamedioille on, että ne kierrättävät paljon journalistisen median uutisia, kommentoivat niitä kriittisesti ja esittävät kyseenalaistavia tulkintoja. Monet vastamediat ovat hyvin riippuvaisia journalistisen median uutisista. Kaikista vastamedian jutuista noin 38 prosenttia oli peräisen journalistisesta mediasta.

Vastamediassa käytettiin journalistista mediaa lähinnä kolmella eri tavalla:

  1. Juttumateriaalina. Kopioimalla joko osittain tai kokonaan journalistisen median artikkeleita tai niiden väittämiä. Usein vastamedia lisää journalistisen median uutiseen omaa tekstiä, esimerkiksi arvostellen uutisen kohteena olevaa henkilöä.  Lisäykset voivat myös olla ironisia kuvituskuvia tai uusia otsikoita.
  2. Hyvänä vihollisena. Arvostelemalla suoraan journalistista mediaa tai sen toimintatapoja. Hyvin usein kritiikissä tuodaan esiin journalistisen median harjoittavan itsesensuuria ja jättävän kertomatta yleisölle jotain olennaista. Joskus vastamedia pyrkii myös kampanjoimaan suoraan journalistista mediaa vastaan. Aineistossamme MV-media pyrki haastamaan lukijoitaan esimerkiksi boikottikampanjaan Image-lehteä vastaan.
  3. Uskottavuuden tuojana.Käyttämällä journalistisen median artikkelia perustelemassa vastamedian agendan mukaista väitettä, vaikka journalistinen juttu ei suoraan edes käsittelisi kyseistä aihetta.

Näistä kolmesta tavasta journalistisen median artikkelien käyttäminen juttumateriaalina oli suosituin. Jos journalistisen median uutinen sopii sisällöltään vastamedian linjaan, siihen ei välttämättä tehdä mitään muutoksia. Esimerkiksi maahanmuuttoon tai turvapaikanhakijoihin liittyvistä ongelmista kertovat jutut välitetään usein sellaisinaan. Esimerkiksi tästä syystä niiden kutsuminen valeuutisiksi on ongelmallista.

Vaikka suomalaiset sivustot poimivat juttuaiheitaan ensisijaisesti kotimaisesta journalismista, kansainvälisten lähteiden seuraaminen on niille myös tärkeää. Suomen kaltaisella pienellä kielialueella esimerkiksi maahanmuuttovastaisista juttuaiheista voisi muuten tulla pulaa. Julkaisemalla kansainvälisiä maahanmuuttoon liittyviä uutisaiheita voidaan vahvistaa vaikutelmaa siitä, että maahanmuuttoon liittyvät ongelmat olisivat koko ajan ajankohtaisia, vaikka suomalaisessa mediassa ei olisikaan aiheeseen liittyviä uutisia.